POSITIIVISEN POLITIIKAN PUOLESTA

Vaalien alla lupaillaan monia. Hyvä, että on tavoitteita ja ideoita. Itse haluan näiden vaalien alla keskittyä politiikan ilmapiiriin. Sinne hiljalleen hiipinyt pahansuopaisuus ei hyvien tavoitteiden saavuttamista edistä. Ihmisistä puhuminen asioista puhumisen sijaan menee tunteisiin. Silloin voidaan hyvää asiaa vastustaa vain siksi, että sen esittäjän käytös harmittaa. Muureja nousee poliitikkojen ja poliitikkojen ja virkamiesten välille. Hyvissä väleissä keskenään olevat eritavoin ajattelevat onnistuvat sen sijaan löytämään kaikkia tyydyttävän ratkaisun kaikkein visaisimpiinkin pulmiin. Tällaisen ilmapiirin luomisessa haluaisin olla mukana. Tiivistetysti:

Haluan toimia positiivisen politiikan puolesta. Eri näkemyksiä ensin kuunneltuani pyrin ratkaisuun, jossa toteutuu Kokoomuksen ajatus vastuun kantamisesta itsestä ja muista. Iloitsen virkamiestemme innosta kaupunkimme kehittämiseksi, vaikka joskus joutuisinkin olemaan heidän kanssaan eri mieltä.

Saarnaaja totesi aikanaan, ettei auringon alla ole mitään uutta. Politiikan ilmapiiristä on ennenkin murehdittu samoin perustein kuin tänään. Isoisäni, Armas Sandelin, toimi aikoinaan Hangon Sanomien päätoimittajana. Hänen tekstinsä vuodelta 1934 pistää ajattelemaan ihmisrodun kovapäisyyttä.

Jos tarkkaamme varsinkin viime vuoden puolue-elämää, havaitsemme, miten suuressa määrin on ollut vallalla toisten mustamaalaaminen ja halveksumisen alaiseksi saattaminen. Näin ei saisi olla.

Onhan itse kussakin vikoja kylliksi, mutta alhaista on hakemalla hakien tuoda esiin vastustajan kaikki heikkoudet ja parjata häntä sen takia, vaikka usein omassa itsessämme on kylliksi suomimista siinä suhteessa. Usein käy tässä niin, että ei näe malkaa omassa silmässään.

 Olot varmaankin parantuisivat ja tasaantuisivat, jos toisten sättiminen jätettäisiin vähemmälle ja sen sijaan koetettaisiin käsitellä vastustajaakin ihmisenä ja puolue-elämässä vain puolueen omien saavutusten avulla koetettaisiin saavuttaa sille kannattajia. Mutta juuri tämä omien aikaansaannosten puuttuminen useissa tapauksissa aiheuttaa sen, että ryhdytään vastustajan parjaamiseen, kun muita aseita ei löydy.

Tästä olisi kuitenkin päästävä ja voidaankin varmasti päästä, jos julkinen sana määrätietoisesti kaihtaa parjaushaluisia kirjoitelmia. Mutta se ei yksin riitä, sillä pahan lähde on useinkin yksityisten juorukellojen kuljettamat jutut, joiden synnyttäjinä useinkin on vain kuljettajan alhainen mieli, ehkäpä kateellisuuskin. Ja kademielinen ihminen usein keittää soppaa yksinpä aidanseipäästäkin ja paisuttaa mitättömyyksiä vuoren suuruisiksi paheiksi.

Yksityisissä seurapiireissä sen vuoksi, eikä vain julkisessa sanassa, on koetettava toimia enemmän hyvän tahdon periaatetta noudattaen ja karttaen juorupuheiden levittämistä. Vasta silloin kireä puolueiden samoin kuin henkilöiden välinen jännitys voi laueta, ja aika käydä sovinnollisemmaksi, ja kukin yksilö kohdaltaan oikeamielisemmäksi kanssaihmisiään kohtaan. Viljelemättömiä sarkoja maassamme on riittämiin, niin ettei kenenkään tarvitse kuluttaa aikaansa tyhjänpäiväisten puheiden levittäjänä.