HUPPEPAPIN VUOSI 2020

Nämä pienet mietelmät seuraavat kirkkovuotta 2020 Toivo2000-ohjelman tyyliin.

MARIANPÄIVÄ

MARIA ESIRUKOILIJANA

Ensi sunnuntaista on noin yhdeksän kuukautta jouluun. Kirkkovuosi muistelee Jeesuksen äitiä Mariaa, joka tuolloin sai enkeliltä tiedon raskaudestaan.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Marian kerrotaan siirtyneen nykyisen Turkin alueelle. Lähellä historiallista Efeson kaupunkia esitellään hänen kotiaan. Nykyään se on matkailijoiden suosima vierailukohde.

Marian koti on museo ja pyhiinvaelluskohde. Talon aita on täynnä pieniä lappuja. Se on mykistävä näky.

Toiveiden ja rukousten lappumeri kertoo ihmisen ikävästä itseään isomman turvaan. Rukousten perille menon varmistamiseksi pyhiinvaeltajat etsivät apua Jumalan Pojan äidiltä. He kokevat Marian erityisen luotettavana viestien välittäjänä. Eräänlaisena puhemiehenä. Kirkon termi puhuu esirukoilijasta. Katolisen kirkon Ave Maria–rukous selventää termin sisältöä:  Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä.

MARIA ELÄMÄÄN HEITTÄYTYJÄNÄ

Ensi sunnuntaista on noin yhdeksän kuukautta jouluun. Kirkkovuosi muistelee Jeesuksen äitiä Mariaa, joka tuolloin sai enkeliltä tiedon raskaudestaan.

Maria vastasi enkelille: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Maria otti tehtävän vastaan. Jätti menneen. Heittäytyi uuteen. Ja pysyi tehtävässään elämänsä loppuun asti.

Vanhat ihmiset kertovat ylpeinä pitkistä työuristaan saman työnantajan palveluksessa. Nykyään on yleisempää toistuva heittäytyminen uusiin haasteisiin. Toisaalta oman uran löytäminen on mennyttä maailmaa vaikeampaa. Toisaalta työelämän nopeat muutokset edellyttävät valmiutta työn vaihtamiseen.

Pitkä ura yhdessä työpaikassa muistuttaa Marian uskollisuudesta tehtävässään. Marian rohkeus puolestaan korostuu työn vaihtamisessa.  Uran vaihtaja uskaltaa Marian tavoin jättää menneen ja heittäytyä rohkeasti keskelle uutta ja tuntematonta.

MARIA ERITYISNUOREN ÄITINÄ

Ensi sunnuntaista on noin yhdeksän kuukautta jouluun. Kirkkovuosi muistelee Jeesuksen äitiä Mariaa, joka tuolloin sai enkeliltä tiedon raskaudestaan.

Hämmentävän raskausilmoituksen ohella Jeesuksen ensimmäiset vuodet antoivat Marialle lisää pohdittavaa. Raamattu kertoo meille erilaisesta nuoresta. Äidiltä se vaatii tavallista enemmän rakkautta ja ymmärtämistä.

Greta Thunberg suuntaa koko energiansa luomakunnan pelastamiseen. Gretan tavoin myös Jeesus oli innostunut yhdestä asiasta. Häntä kiinnosti teologia. Raamattu kertoo temppelissä viihtyneestä kaksitoistavuotiaasta pojanvesselistä. Erilainen nuori kuunteli oppineiden puheita, haastoi heidät kysymyksillään ja aiheutti hämmennystä viisailla vastauksillaan.

Maria suhtautui erityisnuoreensa esimerkillisellä tavalla. Pysyi pikkuisen sivussa. Tarkkaili ja tuki. Antoi Jeesuksen toteuttaa itseään. Ja tallensi sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut.

PÄÄSIÄINEN

KIIRASTORSTAI – TÄYTTÄ ELÄMÄÄ LOPPUUN ASTI

Ensi sunnuntaina on pääsiäinen. Ilman koronaa kristikunta eläisi tällä viikolla yhteisellä tunteiden vuoristoradalla. Yhdessä aterioitaisiin, surtaisiin ja riemuittaisiin. Koronan eristämien fyysinen yhteys korvautuu ajatusten ja tekniikan avulla.

Jeesus sanoi: Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian kanssanne ennen kärsimystäni.

Elämän päättyminen on varmaa. Toisille se tulee yllättäen. Toisilla on aikaa valmistautua. Parhaimmillaan se on täyttä elämää loppuun asti.

Tietoisensa oman elämänsä päättymisestä kutsui Jeesus ystävänsä yhteiselle aterialle. Vastaavaa hetkeä muistelen lämmöllä. Tuttu vanha pari kokosi kaikki läheisimpänsä yhteiselle aterialle kiitokseksi eletyn elämän yhteisistä hetkistä. Lähestymässä olevissa hautajaisissa kun puhutaan heistä. Ei enää heidän kanssaan.

Kiirastorstain yhteinen ateria oli Jeesuksen viimeinen ja kristikunnan ensimmäinen. Seuraavaa odottaessamme me saamme kiittää yhteydestä tässä elämässä ja tulevassa.

PITKÄPERJANTAI – TÄMÄN JA TULEVAN RAJALLA

Ensi sunnuntaina on pääsiäinen. Ilman koronaa kristikunta eläisi tällä viikolla yhteisellä tunteiden vuoristoradalla. Yhdessä aterioitaisiin, surtaisiin ja riemuittaisiin. Koronan eristämien fyysinen yhteys korvautuu ajatusten ja tekniikan avulla.

Pitkäperjantain ristillä Jeesus viimeiseksi ajatteli läheisimpiään: Äidilleen hän sanoi: Nainen, tämä on poikasi! Kyseiselle seuraajalle: Tämä on äitisi!

Tietoisuus kuoleman lähestymisestä pistää pohtimaan elämää kuoleman jälkeen. Jeesus varmisti äitinsä tulevaisuuden. Me mietimme läheistemme tulevaisuutta ja varmistamme tahtomme toteutumisen kirjaamalla sen testamenttiin.

Myös kiinnostus omien hautajaisten yksityiskohtiin on lisääntynyt. Hautaustahtoon kirjataan tärkeät toiveet, siunauspaikasta siunaajaan ja muihin järjestelyihin. Pohtijoita olen neuvonut. Sillä varauksella etten itsekään ole ikuinen, olen luvannut olla siunaamassa. Monta lupausta olen jo ehtinyt pitää.

PÄÄSIÄISPÄIVÄN SKUUPPI EI JÄTÄ RAUHAAN

Ensi sunnuntaina on pääsiäinen. Ilman koronaa kristikunta eläisi tällä viikolla yhteisellä tunteiden vuoristoradalla. Yhdessä aterioitaisiin, surtaisiin ja riemuittaisiin. Koronan eristämien fyysinen yhteys korvautuu ajatusten ja tekniikan avulla.

Skuuppi tiivistää kohahduttavan uutisen muutamaan sanaan. Pääsiäisaamun skuuppi huutaa:  Jeesus on noussut kuolleista! Mahdoton muuttui mahdolliseksi. Ihmiskunnan historia muuttui pysyvästi.

Skuuppia seuraavat selitykset. Kommentaattorit kertovat näkemyksiään ylösnousemuksen ihmeestä. Ovat kertoneet jo muutaman tuhannen vuoden ajan. Historian suurin skuuppi ei jätä rauhaan.

Pääsiäisaamuna herättivät hämmentyneet naiset Jesuksen lähipiirin tyhjän haudan skuupilla. Tyhjän haudan skuupin hämmentäminä myös me sunnuntaina heräämme omaan pääsiäisaamuumme: Jeesus on noussut kuolleista! Kun Jeesuksen omille skuuppi ilman kommentteja riitti rajattomaan pääisäisriemuun, saa se riittää meillekin. Riemullista pääsiäistä!

HELLUNTAI

YHTEINEN KOKEMUS YHDISTÄÄ

Kirkon vuoden juhla-aika päättyy ensi sunnuntaina vietettävään helluntaihin. Jeesuksen seuraajista muodostui seurakunta, joka alkoi harjoitella hänen ajatustensa mukaista elämää. Ja harjoittelee edelleen.

Raamatun juutalaiset viettivät helluntaipäivää viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. Heille se oli sadonkorjuun ja lain saamisen juhla. Perinteenä oli kokoontua yhteen. Siksi Jeesuksen oppilaatkin olivat kaikki yhdessä koolla. Jeesus oli luvannut heille Pyhän Hengen. Helluntaina tapahtui ihme. Pyhä Henki antoi heille kyvyn puhua kielillä ja ymmärtää niitä. Tapahtuma muodostui heitä yhdistäväksi sukupolvikokemukseksi.

Vuosi sitten ikäluokkani vietti riemuylioppilasjuhliaan. Yhteinen oppimiskokemus yhdisti meitä jäljellä olleita. Samoin se tulisi tekemään uusille lakitetuille. Meidän muistojamme he eivät voineet jakaa. Heidän kokemuksiinsa meillä ei ollut pääsyä. Silti norssilaisuus yhdisti meitä.

Yhteiset juuret yhdistävät, vaikka sukupolvikokemukset ovat yksilöllisiä. Meillä Norssissa ja helluntaita juhlivassa kristikunnassa.

KIELIMUURIT MURTUVAT

Kirkon vuoden juhla-aika päättyy ensi sunnuntaina vietettävään helluntaihin. Jeesuksen seuraajista muodostui seurakunta, joka alkoi harjoitella hänen ajatustensa mukaista elämää. Ja harjoittelee edelleen.

Kieli on ihmisten välisen kanssakäymisen tärkein väline. Mitä vähemmän me ymmärrämme toistemme puhetta, sitä varauksellisemmin toisiimme suhtaudumme. Mitä enemmän ymmärrämme, sitä läheisemmiksi tulemme.

Koulun kieliopintojen avuksi ovat viimeaikoina tulleet tekniset apuvälineet. Mekaaninen tulkki muuntaa puheen halutulle kielelle. Kännykkä vieraskielisestä tekstistä otetun kuvan omalle kielelle.

Ihmisten välisen kielimuurin synty kerrotaan Raamatun alussa. Helluntaina nuo muurit murretaan. Raamattu kertoo …he alkoivat puhua eri kielillä, …jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. Ihmiskunta saa mahdollisuuden ymmärtää toisiaan. Kielten puolesta ihmiset voisivat jo olla hyvinkin lähellä toisiaan. Pitäisi saada myös sydämet ymmärtämään toisiaan.

KORONA MURSI ALLAKAN VALLAN

Kirkon vuoden juhla-aika päättyy ensi sunnuntaina vietettävään helluntaihin. Jeesuksen seuraajista muodostui seurakunta, joka alkoi harjoitella hänen ajatustensa mukaista elämää. Ja harjoittelee edelleen.

Jeesus lupaa: Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.

Koronaviruksen käynnistämä evakkokevät saaristossa on ollut hienojen elämysten aikaa. Haastavien säiden keikuttama kevät on tullut ajallaan. Kovien, kylmien tuulten ja lumenkin keskellä silmut ovat paisuneet ja puhjenneet lehteen. Linnut palanneet tutuille pesimäpaikoilleen. Haahkat haukkuneet, tiirat kirkuneet ja pikkuväki visertänyt iloisesti. On ollut aikaa tarkkailla luontoa ja nauttia siitä.

Kun korona mursi allakan vallan antoi se aikaa toisenlaiselle elämälle. Maailman ja oman elämän ihmeiden ihmettelylle. Täysin siemauksin keskellä luontoa eläen on saanut kokea olevansa osa Jumalan luomakunnan suurta kokonaisuutta, sitä Jeesuksen lupaamaa toisenlaista rauhaa.

MIKKELINPÄIVÄ

KUVAT TUNTEIDEN TULKKEINA

Mikkelinpäivä tulevana sunnuntaina avaa syyskauden erityisten kirkkopyhien sarjan. Mikkelinpäivän suosio perustuu sen lämpimän läheisiin aiheisiin, enkeleihin ja lapsiin.

Mikkelinpäivänä pääsevät suuret tunteet valloilleen. Ilmestyskirjassa hyvän ja pahan taistelua kuvataan enkelten ja lohikäärmeen välisenä yhteenottona: Taivaassa syttyi sota. Mikael, ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Tekstin mukaan lohikäärme hävisi taistelun ja ajettiin taivaasta maan päälle. Niin pahuus siirtyi maailmaan, jossa taistelu jatkuu.

Pahuus on olemassa. Lohikäärme ei. Muiden suurten tunteiden tapaan pahuus on kuitenkin helpompi ymmärtää symbolisten kuvien avulla. Lohikäärme on meille vähän vieras. Tunteiden symboleina meille tutumpia ovat Muumit. Siinä kun lohikäärmeeseen liittyi pahuus, liittyy Muumimammaan sydämellinen hyvyys, Niiskuneitiin tuittu itsepäisyys ja Mörköön hyytävä yksinäisyys. Itse viihdyn parhaiten Muumipapan kanssa maailmaa ja elämää ihmettelemässä.

AVOIMENA UUDEN EDESSÄ

Mikkelinpäivä tulevana sunnuntaina avaa syyskauden erityisten kirkkopyhien sarjan. Mikkelinpäivän suosio perustuu sen lämpimän läheisiin aiheisiin, enkeleihin ja lapsiin.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa, sanoo Jeesus ja nostaa hyveeksi lapsen kaltaiseksi nöyrtymisen. Nöyryys ymmärretään yleisesti nöyristelemisenä. Itsensä tuntemisena vähäisenä asemaltaan korkeamman edessä.

Tällaisesta nöyristelemisestä ei lasten kohdalla voi olla kysymys. Mistä sitten? Ajattelen, että kyseessä on nöyryys elämän ihmeen edessä. Se ilmenee uteliaisuutena ja ihmettelynä. Lapsille maailma on päättymättömien salaisuuksien tyyssija. Kun lapset eivät jotain ymmärrä, he kysyvät.

Avoin uteliaisuus elämän ilmiöihin olisi lasten ohella tärkeää kaiken ikäisille. Aikamme aikuisten maailmassa ei enää kysellä. Harmi. Sillä, lapsen kaltaiseksi nöyrtyvä aikuinen saattaisi aidosti pohtia vaikkapa sitä, mistä ilmastomuutos johtuu.

SUOJELUSENKELIN SUOJASSA

Mikkelinpäivä tulevana sunnuntaina avaa syyskauden erityisten kirkkopyhien sarjan. Mikkelinpäivän suosio perustuu sen lämpimän läheisiin aiheisiin, enkeleihin ja lapsiin.

Raamatun enkelit ovat ensisijaisesti viestinnän tehtävissä. He välittävät viestejä Jumalalta ihmisille. Viestien monenlaisiin sisältöihin mahtuu niin ohjeita kuin lupauksiakin.

Moosekselle Jumala antoi lupauksen: Minun enkelini kulkee sinun edelläsi…  Lupaus kertoo suojelusenkeleistä. Meille ne ovat enkeleistä läheisimpiä ja rakkaimpia. Kuva suojelusenkelistä taluttamassa kahta pientä lasta yli vaarallisen sillan on monille lapsuudesta tuttu.

Raamattu näyttää ajattelevan, että jokaisella meistä on oma suojelusenkelinsä. Suojelusenkelimme pitää huolta siitä, että elämämme on joka hetki korkeamman käden suojassa. Myös Jeesuksella itsellään oli sellainen. Kun Jeesus vangittiin, ilmestyi hänen oma suojelusenkelinsä häntä tukemaan. Kyllä sellainen tuki meillekin kelpaa.

PYHÄINPÄIVÄ

MITÄ KAUEMPANA SITÄ LÄHEMPÄNÄ

Lauantaina vietettävän pyhäinpäivän keskiössä ovat edesmenneet läheisemme. Kiitoksen ohella kertovat hautojen kynttilät pohdinnoistamme ajan jälkeisen ajan salaisuuden edessä.

Ote Raamatusta: Uskovina nämä kaikki kuolivat — tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.

Saatoin isäni sukumme hautaan lähes kolmekymmentä ja äitini kuusi vuotta sitten. Kiveen hakattuina heidän nimensä liittyivät aikalaistensa joukkoon. Veteraanisukupolven jäseninä he elivät itsenäisyyden alkuvuodet. Sodat ja jälleenrakennuksen. Heitä saamme kiittää hyvinvointiyhteiskunnastamme.

Elämän kiitäessä eteenpäin he jäävät yhä kauemmas historiaan. Hautakiviä katsellessamme meidän on hyvä muistaa sananlaskun viisaus: Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Mitä kauemmaksi edelliset sukupolvet etääntyvät, sitä lähempänä on oman vuosilukumme ilmestyminen kiven pintaan. Oma muukalaisuutemme päättyy. Seuraavan sukupolven etääntymällä lähestymisen jakso alkaa. Sellainen on ajan kulku.

KATOAMATTOMUUDEN SALAISUUS

Lauantaina vietettävän pyhäinpäivän keskiössä ovat edesmenneet läheisemme. Kiitoksen ohella kertovat hautojen kynttilät pohdinnoistamme ajan jälkeisen ajan salaisuuden edessä.

Katoavan on — pukeuduttava katoamattomuuteen. Pieneen raamatunlauseeseen sisältyy suuri salaisuus. Katoavan me tunnemme. Katoamattomuutta pohdimme. Mitä tulee sitten, kun katoavan aika päättyy? Pyhäinpäivänä me katselemme katoavien hautakiviä. Samalla pyhäinpäivä haastaa meidät  katoamattomuuden pohdintaan.

Tukholman suomalaisten parissa aikanaan vaikuttanut Juhani Rekola oli katu-uskottava pappi. Varsinkin niille, joilla ei mennyt kovin hyvin. Mies joka ymmärsi katoavien elämää ja pohti katoamattomuuden salaisuutta. Juhani ei piiloutunut oppilauseiden taakse ja uskalsi kyseenalaistaa monia kirkon asioita. Keskeisimmästä hän ei kuitenkaan koskaan luopunut. Juhanin sanat katoamattomuuden salaisuudesta auttavat meitä omassa pohdinnassamme. Hän sanoi: Uskon elämän jatkumiseen, vaikka en kykene antamaan uskolleni muotoa.

PIENET SUURET TARINAT

Lauantaina vietettävän pyhäinpäivän keskiössä ovat edesmenneet läheisemme. Kiitoksen ohella kertovat hautojen kynttilät pohdinnoistamme ajan jälkeisen ajan salaisuuden edessä.

Raamattu hahmottelee maailmanlopun jälkeistä aikaa sanoin: Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Vielä ei maailmanloppu ole tullut. Vielä muistellaan menneitä.

Muistelun välineitä riittää. Sukututkimus kertoo suvun tarinaa. Vanhat esineet valottavat menneen maailman elämää. Valokuviin ovat tallentuneet perheen tärkeät hetket.

Myös hautakivet auttavat muistelemaan. Hautausmaat ovat ehtymätön muistojen aarreaitta. Julkisuudesta tuttujen elämäntarinat ovat yhteisön yhteistä omaisuutta. Ilman julkisuuden valokeilaa eläneiden tarinat yhtä kiinnostavia. Niiden äärelle mielelläni etsiydyn. Muistelemaan hetkiä ja tapahtumia, joissa itse olen saanut olla mukana. Meistä jokainen on kokemiensa tarinoiden summa. Siksi juuri pienet tarinat ovat niin suuria.

ADVENTTISUNNUNTAI

LAPSI ODOTTAA LAHJOJA

Sunnuntaina vietettävä ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa neljän odotuksen pyhän sarjan. Kirkon odotuksen sisältö on tarkasti määritelty. Yksittäiset ihmiset odottavat kukin tavallaan.

Marraskuun pimetessä ottivat lapsenlapset puheeksi joulun. Määrätietoisesti kannettiin paksu leluesite pöytään. Isovanhemmalle se oli liian raskas paketti. Liikaa mahdollisuuksia. Liian pientä pränttiä. Tuskin isovanhempien sieltä mitään kuuluikaan löytää. Pienet asiantuntijat kyllä osasivat siirtää itselleen tärkeät toiveet kirjeeseen joulupukille.

Aikamme lapsen adventti on lahjojen odotuksen aikaa. Siihen todellisuuteen on vaikeaa Jeesuksen syntymän odotusta sijoittaa. Omassa lapsuudessani asia tuli selväksi koulujen adventtikirkoissa ja joulujuhlissa. Nyt Jeesus on niissä sivummalla. Vastuu adventin sisällöstä jää edellisille sukupolville. Viimeistään joulurauhanjulistus, hetki ennen lahjojen jakoa, paljastaa kaikille odotuksen todellisen syyn: huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.

JOULUA ODOTETAAN LAULUJEN AVULLA

Sunnuntaina vietettävä ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa neljän odotuksen pyhän sarjan. Kirkon odotuksen sisältö on tarkasti määritelty. Yksittäiset ihmiset odottavat kukin tavallaan.

Hoosianna-laulu on luovuttamaton osa ensimmäistä adventtisunnuntaita.  Monille jouluun valmistautuminen on Hoosiannan ohella joulumusiikin aikaa. Korona rajoittaa musiikkitilaisuuksia. Mutta ei joulumusiikki silti vaikene. Kauneimpia joululauluja pyritään laulamaan. Vaikka sitten ulkona. Radio täyttyy joulumusiikista.

Joululaulujen sanat kertovat joulun keskeistä sanomaa. Ne johdattavat hyvästä tahdosta syvemmälle uskon sisältöön. Joulumusiikin kirjo on runsas. Virsien ja klassisen musiikin helmien ohella monia      meistä kevyen musiikin parista nousseet suosikit puhuttelevat näitäkin enemmän. Tiedä sitten, voiko joulun ytimen tiivistää Vexi Salmea paremmin: Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

ERILAISEN JOULUN ODOTUKSESSA

Sunnuntaina vietettävä ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa neljän odotuksen pyhän sarjan. Kirkon odotuksen sisältö on tarkasti määritelty. Yksittäiset ihmiset odottavat kukin tavallaan.

Joulun odotus täyttyy perinteistä. Tehdään kaikki ajallaan, kuten aina on tehty. Niin on hyvä. Käydään kirkoissa ja konserteissa. Maistellaan glögiä markkinoilla ja myyjäisissä. Muistetaan ystäviä. Valmistaudutaan sukulaisten kohtaamiseen.

Kun perinteitä ei voi toteuttaa, tulee joulusta erilainen. Korona pakottaa pienten piirien joulunviettoon. Hautausmaitten kynttilämeret muistuttavat meitä eristyksissä olevia yhteydestä, joka silti on olemassa. Koronan ohella myös  korkea ikä ja sairaudet voivat estää joulun perinteisen vieton. Jeesus on mukana  myös yksinäisen tai erilaisen joulun odotuksessa. Hän lupaa: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tule hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

JOULU

JEESUS – JOULUN RAUHAA

Jouluna Raamatun enkeli ilmoitti paimenille: Tänään on teille — syntynyt Vapahtaja. Sanoma Jumalan Pojan syntymästä hiljentää hetkeksi maailman kiireen. Joulun keskushenkilöiden tunnelmiin heittäytyminen avaa meille oven joulun iloihin ja ihmeisiin.

Jouluevankeliumi kertoo: (Maria) kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen.

Joulun alusaika on vuoden kiireisintä aikaa. Itse aiheutettua. Joulunajan kiireestä kun pitävät huolta omat jouluvalmistelumme. Omista lapsuudenkodeista perityt ja itse keksityt. Kiirettä piti myös Raamatun henkilöillä. Viimeisillään olevasta raskaudesta huolimatta oli veroviranomaisen määräyksestä tien päälle lähdettävä.

Jeesuksen syntymä vaihtoi kiireen joulun rauhaan. Minkään häiritsemättä nukkui joulun lapsi seimessään. Vastasyntyneen lepo rauhoitti myös kiireiset vanhemmat.

Omaan jouluuni kuuluu öljypuusta veistetty seimikuvaelma. Joskus ulkomailta muistoksi tuotu. Siinä lepäävä Jeesus tuo ensimmäisen jouluyön myös minun mieleeni. Pieneksi hetkeksi suostuu arjen kiire antamaan tilaa joulun taianomaiselle rauhalle.

PYHÄ PERHE KERTOO YHTEYDESTÄ

Jouluna Raamatun enkeli ilmoitti paimenille: Tänään on teille — syntynyt Vapahtaja. Sanoma Jumalan Pojan syntymästä hiljentää hetkeksi maailman kiireen. Joulun keskushenkilöiden tunnelmiin heittäytyminen avaa meille oven joulun iloihin ja ihmeisiin.

Raamattu kertoo: (Paimenet) löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen…

Joulu on monella tasolla yhteyden aikaa. Jouluevankeliumissa korostuu perheen yhteys. Teksti esittelee perinteisen ydinperheen. Meidän aikamme perhekäsitys on monipuolisempi. Perheen yhteys kuuluu kaikille perheille.

Joulun yhteys on perhettäkin laajempi. Ihmiset kaikkialla maailmassa, rajoista ja roduista riippumatta, kokoontuvat ihmettelemään joulun lapsen salaisuutta. Jeesusta ihmetellessämme me voimme Marian tavoin kokea taivaan hipaisun. Raamattu kertoo: Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkiskeli sitä. Se, mitä Pyhälle Perheelle jouluna tapahtui, antaa yhä ajattelemisen aihetta.

LAHJOJA JEESUKSELLE JA KANSSAIHMISILLE

Jouluna Raamatun enkeli ilmoitti paimenille: Tänään on teille — syntynyt Vapahtaja. Sanoma Jumalan Pojan syntymästä hiljentää hetkeksi maailman kiireen. Joulun keskushenkilöiden tunnelmiin heittäytyminen avaa meille oven joulun iloihin ja ihmeisiin.

Raamattu kertoo: (Itämaan tietäjät) — kumarsivat lasta — ja antoivat hänelle kalliita lahjoja.

Joulu on rakkauden ja hyvän tahdon aikaa. Joulupukin esikuva, Pyhä Nikolaus, teki hyvää jakamalla omaisuuttaan köyhille. Hän teki sen salaa ja yllätyksellisesti. Nikolauksen toimintaa ohjasi hänen kokemansa joulun lapsen rakkaus, joka sai rakastamaan muita.

Itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle itselleen. Tiedemiehinä he olivat vakuuttuneet Jeesuksen erilaisuudesta. Heidän tutkimuksiaan ovat kaikkien aikojen teologit jatkaneet. Joulu haastaa myös meidät pohtimaan Jeesuksen todellista olemusta. Sitä, joka salaisuudestaan huolimatta täyttää sydämet rakkaudella, ja lähettää lahjaostoksille.