KYLLÄ YKSITYINEN LEIKKAA
Mielikuvat syntyvät omista kokemuksista. Valitettavasti kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta eivät vakuuta.
Optikolla ilmeni, että laseja ei kannata uusia, ennen kuin kaihi on saatu pois. Kohtalotoverit Turusta kertoivat toimenpiteen helppoudesta. Lähete terveyskeskuksesta ja TYKS hoitaa homman. Aikani terveyskeskukseeni jonotettuani pääsin vastaanotolle. Lääkäri, ei silmien erityisosaaja, totesi, että sen verran näen, ettei hän lähetettä anna. Sitten antaa, kun ottaa ajokortin pois. Ja jatkoi: kyllä yksityinen leikkaa.
Että veroeurot kyllä kelpaavat. Mutta hoidon saan sen päälle itse maksaa. Ei tuntunut reilulta eikä tasa-arvoiselta.
Puoli vuotta myöhemmin koin olevani vaaraksi maa- ja meriliikenteessä. Yhteydenotto yksityiselle ja viikkoa myöhemmin oli näkö palannut. Maksoi, mutta kannatti. Vaimo kun on odottanut omaa, joskin hieman haasteellisempaa silmäleikkaustaan jo kaksi ja puoli vuotta. Hoitotakuu on politiikan sanahelinää, ei hoitotyön arkea.
Sote-uudistus on paikkansa ansainnut, jos sen avulla asiakas otetaan tosissaan myös julkisessa terveydenhuollossa ja hän saa veroeurojensa vastineeksi oikea-aikaisesti tarvitsemaansa hoitoa. Asiakkaan huomioiva sote synnyttää toiminnasta positiivisen mielikuvan.
Sillä asiakkaan vuoksi tätä uudistusta ollaan tekemässä.
22 YKSINÄISTÄ TUNTIA
Edesmenneen äitini viimeiset vuodet kuluivat pahenevan Alzheimerin kourissa. Aivan viimeiset vuotensa hän sai viettää tehostetun palveluasumisen yksikössä. Hoidon kannalta se oli hyvää aikaa.
Vuodet ennen tehostettua hoitoa olivat toisenlaiset. Äiti asui kotona. Kotipalvelu kävi sääntöjen salliman määrän. Paljon muuhun ei ollut aikaa, kuin katsoa, että asiakas on hengissä. Eri työntekijöitä, vieraita ihmisiä, piipahteli kodissa yhteensä noin tunnin päivässä. Vaikka me omaiset kävimme sen lisäksi keskimäärin tunnin päivässä, jäi yksinäisiä tunteja vuorokauteen jäljelle noin 22. Seurana vain kaukaiset muistot ja televisio. Muuta omatoimisuutta ei juuri voinut harrastaa, kun hellastakin oli ollut pakko ottaa proput irti vahinkojen välttämiseksi.
Sosiaalitoimen uudistuksessa painotetaan yhä enemmän kotihoitoa. Talous edellä mentäessä ei asiakas enää ole ykkönen. Kotona asumisella on rajansa. Kun koti ei tunnu kodilta ja esineet muuttuvat vieraiksi, kun päivittäisiä rutiineja ei enää hallitse ja lähes koko päivä on yksinäisyyden täyttämää, on omasta kodista nopean joustavasti päästävä asumismuotoon, joka ottaa ihmisen elämäntilanteen huomioon. Liiallinen kotihoidon painottaminen merkitsee ihmisen säilömistä kotiinsa kuolemaa odottamaan. Se ei taida kovin monen tahto olla.
Sote-uudistus on paikkansa ansainnut, jos sen avulla voidaan seniorikansalaisille tarjota heidän elämäntilannettaan vastaavat, turvalliset ja inhimillisen yhteyden mahdollistavat asumismuodot. Kodin ja pitkäaikaishoidon välillä olevien asumismuotojen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Sillä asiakkaan, iäkkäänkin, vuoksi tätä uudistusta ollaan tekemässä.
KÄYTÄ PANKKITUNNUKSIA
Seniorikansalaiselle, 90+, piti saada koronapassi. Miten sitä muuten konserttiin pääsisi, jonne mieli teki.
Vaan sepä olikin visainen pulma. Passin saa, kun on pankkitunnukset ja pääsee vahvalla tunnistautumisella kirjautumaan Kanta.fi-palveluun. Vaan mitäs teet, kun seniorikansalainen on holhouksessa, eikä omaa pankkitunnuksia. Omaisen sitkeän työn jälkeen Turun kaupunki loi systeemin passin saamiseksi näille välinputoajille. Hieno homma. Kiitos siitä.
Se vaan, että kun nuoriso vääntää sote-uudistusta omasta todellisuudestaan käsin, ei mieleen juolahda, että Suomessa on melkoinen joukko seniorikansalaisia, joille digitaalinen maailma on täysin vieras. Hoida sitten digisyrjäytyneenä pankki-, vero-, passi-, ym. asioita. Nuorison syrjäytymisestä ollaan huolissaan. Seniorikansalaisten syrjäytyminen digitodellisuudesta ei julkiseen keskusteluun pääse.
Sote-uudistus on paikkansa ansainnut, kun se pystyy luomaan sellaiset toimintatavat, ettei yksikään kansalainen iästään tai kyvyistään huolimatta putoa yhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle. Julkisuudessa painotetaan toivetta nopeaan hoitoon pääsyyn. Yhtä suuri ongelma ovat sosiaalipalvelut, jotka eivät kohtaa asiakkaan arkea.
Sillä asiakasta, jokaista suomalaista varten, tätä uudistusta ollaan tekemässä.
LÄHETTIVÄT SEINÄKALENTERIN
Hallinto ei hoida ketään. Hallinto myös väistämättä lisää kustannuksia. Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon lisää hoitavaa henkilökuntaa olisi saatu, jos kaikki se raha, mikä Suomessa nyt on käytetty uuden hallintoportaan suunnitteluun ja tullaan käyttämään sen pyörittämiseen, olisi käytetty operatiivisen toiminnan kehittämiseen. Suomelle tämä malli, jossa jokainen uusi ongelma ratkaistaan uudella hallintoportaalla, on tyypillistä. Tsarismin maailma herroineen ja hallintoalamaisineen, nyt sote-alamaisineen, on syvälle kansakunnan sieluun syöpynyt.
Esimerkkinä uuden hallintoportaan luomisesta on lietekuljetusten siirto yhteiskunnan haltuun. Kun ennen umpisäiliön täyttyessä sai puhelinsoitolla tyhjentäjän päivässä paikalle, pitää tyhjennys nyt tilata useampi päivä aikaisemmin julkiselta toimijalta. Sama tyhjentäjä tulee kuin ennenkin ja samalla kalustolla, mutta me maksamme enemmän, tyhjentäjä saa pienemmän korvauksen ja loppurahalla pyöritetään julkista toimijaa. Hinta nousi, palvelu huononi ja julkisen sektorin työpaikat kasvoivat. Hyvin olisi tultu toimeen vanhallakin mallilla.
Joulun alla sentään lähettivät seinäkalenterin. Pientä vastinetta hallintokuluille. Ilmankin olisi pärjätty.
Sote-uudistuksessa huolestuttavaa on se, että juuri nyt suurin osa energiasta menee kalliin hallinnon rakentamiseen. Mietitään poliittisia läänityksiä ja voimasuhteita. Hienoissa projektikuvissa on asiakaskin sivumennen mainittu. Mutta ei hankkeen keskiössä.
Sote-uudistus on paikkansa ansainnut, jos sitä varten pystytetty hallinto pystyy kuluja nostamatta järkeistämään sosiaali-, terveys-, ja pelastustoimen toiminnot niin, että kokonaisuus palvelee kaikilta osiltaan asiakasta nopeasti, tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti.
Sillä asiakkaan vuoksi tätä uudistusta ollaan tekemässä.
KASVOTON EI KASVOJA NÄE
Jos haluat jotain paina 1, jotain muuta, paina 2… Puhelumme nauhoitetaan… Jätä soittopyyntö… Voi olla että vastaamme.
Oikeiden ihmisten kanssa asiointi on muuttunut harvinaiseksi. Joskus, aikansa jonotettuaan, pääsee puhelimessa asioimaan kasvottoman virkailijan kanssa. Joskus robotti hoitaa homman.
Omassa työssäni olen oppinut, että tärkeintä ihmiselle on päästä asioimaan tärkeistä asioistaan kasvokkain tutun asiantuntijan kanssa. Tärkeintä on saada nopeasti yhteys ja tieto, että asia on hoidossa. Toiseksi tärkeintä päästä tapaamaan kasvokkain ja kiireettömästi keskustella asiastaan. Yhteydenotto tuttuun henkilöön tuntuu turvalliselta. Tutulle ei tarvitse kertoa kaikkea alusta alkaen. Tuttu osaa lukea rivien välitkin. Perheasiantuntijan puoleen voidaan kääntyä sukupolvi toisensa jälkeen.
Sukulaissetäni oli muinoin pienen kunnan kunnanlääkäri. Tunsi kaikki. Ja oli kaikkien tuttu. Sellaista palvelua kaivataan tänäänkin. Samalla kun organisaatiot muuttuvat suuriksi ja kasvottomiksi, pysyy ihminen, omine pienine kasvoineen, samanlaisena.
Työterveydessä ja yksityisellä puolella tällaiseen asiakaskohtaamiseen on vielä nykyäänkin mahdollisuus. Julkisen terveydenhuollon soisi kehittyvän samaan suuntaan. Sillä kasvoton virkamies ei näe asiakkaansa kasvoja. Emmekä me asiakkaat halua olla näkymätöntä massaa.
Sote-uudistus synnyttää suuren, ja niin pelkään, kasvottoman organisaation, joka helposti alkaa elää omaa elämäänsä omassa osaamisen kuplassaan. Sote-uudistuksen suurimpia haasteita on se, että mammuttiorganisaatio ei omassa itseriittoisuudessaan unohda sitä ihmistä, jota varten se on olemassa. Meille kasvomme ovat tärkeitä. Sitä niiden tulee olla sotellekin.
Sillä ihmisen takia tätä uudistusta ollaan tekemässä.
HUPPE 